Mikä on exlibris

Ex libris on latinaa, vapaasti käännettynä sanapari tarkoittaa: minun kirjani/ kirja hyllystäni/ kuuluu kirjastooni. Merkissä Ex libris -teksti on kv. liitonn suosituksen mukaisesti aina kahdessa osassa ilman väliviivaa, joka esiintyy englantilaisessa tekstissä (L voi olla myös iso kirjain), käsitteenä exlibris -sana tulee kirjoittaa yhteen.

Exlibrikset ovat kirjanomistajamerkkejä, jotka yhdistävät kirjallisuuden ja pienoistaiteen. Aihe usein kuvaa symbolisesti asioita, jotka merkin omistajalle ovat elämässä tärkeitä: ammattia, harrastuksia, kotiseutua, sukua, luontoa, elämän arvoja jne.

Merkki kiinnitetään kirjan etusisäkanteen, sen vasempaan yläkulmaan. Ohje on vanha ja sovellettavissa, sillä muutenhan kirjan kaunistukseksi tarkoitettu exlibris jää paperikannen läpän taakse piiloon. Näissä tapauksissa oikea ylänurkka on parempi.

Historian perinteet

Exlibriksen juuret ovat 3400 vuoden takaisessa faaraoiden Egyptissä. Silloin teksti kirjoitettiin papyruskääröille, jotka säilytettiin omistajalaatoin varustetuissa arkuissa. Babylonialaisten savitauluja käytettiin samassa tarkoituksessa.

Paperin keksiminen Kiinassa on ajoitettu noin vuoteen 105, silti vasta 900-luvun Japanista tunnetaan ensimmäinen irrallinen, paperille painettu exlibris. Tästä voidaan laskea, että nykymuotoisen exlibriksen historialla on ikää jo yli 1100 vuotta.

Luostareiden munkkikammioissa on aherrettu käsin vanhimmat kirjat. Päälikansiin koristeltuja  sukuvaakunoita ja omistajan nimikirjaimista muodostettuja monogrammeja kutsutaan superexlibriksiksi. 

SUOMEN VANHIMMAT EXLIBRIKSET

1500-luku. Suomen varhaisimmat superexlibrikset ovat 1500-luvulta, tunnetuimpana Mikael Agricolan (1510-1557) kirjankannen sokkopainanta.

Exlibriksestä erottaa kirjaimet MI AG. Kuva-aiheena on Apollo ja neljä muusaa: Kallopeta, Terpsikhoreta, Euterpe ja Thalia.

1600-luku. Vanhin ladottu exlibris on varsin vaatimaton, se tehtiin vuonna 1686 Turun akatemian kirjapainossa vouti Johan Haaksille (Hacks).

Fr. Akrelin kuparipiirros
Suomen vanhin kuvallinen irtoexlibris

1700-luku. Varhaisin nykymuotoinen exlibris kuuluu turkulaiselle tiedemiespiipa Carl Fredrik Andreas Mennanderille (1712-1786).

Ainoa exlibriksen teksti CruciFixus Amor Meus (Ristiinnaulittu rakkauteni) paljastaa merkin omistajan, sillä lauseen sanojen alkukirjaimet vastaavat omistajan nimen alkukirjaimia.

1800-luku. Ikivanhoja, ennen vuotta 1900 valmistuneita exlibriksiä on Suomessa paljon vähemmän kuin naapurimaissa Ruotsissa, Venäjällä ja Virossa, vain reilusti alle sata kappaletta. Esimerkiksi lähes kaikki maamme superexlibrikset sijaitsivat Turun Akatemian kirjastossa ja kaupungin tuhonneesta palosta 1827 pelastuivat vain ne kirjat, jotka oli lainattu kaupungin ulkopuolelle. Exlibristen yleistyminen käynnistyi maassamme vasta 1890-luvulla.

Exlibristen kokonaismäärän arvioidaan olevan jo 25.000 kpl, joten harrastus on edennyt vauhdilla. Ala elää nyt kansalaisten keskuudessa kaikkien aikojen suosionsa huipulla, kun vertailukohtana on uusien merkkien, harrastastajien ja tilaisuuksien lukumäärät. 

Oman exlibriksen hankinta

Kuka tahansa voi hankkia itselleen exlibriksen. Merkissä tulee olla omistajan nimi, Ex libris -teksti sekä taiteilijan nimikirjaimet ja vuosiluku (esim. TK-2014). Jos merkkiä ei halua tehdä itse, sen voi tilata alaan perehtyneeltä taiteilijalta.

On viisautta varmistaa viimeistään luonnoksena, että taiteilijan pienoistaideteoksen tyyli ja toteutus vastaa omaa makua niin, että merkistä tulee mieleinen.

Piirrostekniikalla tehty originaali on usein painettua merkkiä suurempi, sillä alkuperäisen työn on moni kehystänyt tauluksi.

Yhdistyksen jäsenluettelossa on n. 80 taiteilijaa, jotka ovat valmiita tekemään tilauksesta exlibriksiä (luettelo ei ole myynnissä, sen saavat vain jäsenet). Yhdistyksen nettisivuille on osa taiteilijoistamme lähettänyt teoksiaan työnäytteinä esiteltäviksi.

Edullisimmin exlibriksen painatuksen saa hoidetuksi osallistumalla yhteispainoarkille, jossa määräpäivät aineiston toimittamiselle ovat 1.4. ja 1.10. Katso tarkemmat ohjeet Yhteispainatus-sivulta.

EXLIBRISHARRASTUKSEN HISTORIAA

3400 v. vanha omistajalaatta

Alan historian juuret versoivat kasvua jo noin 1400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. British Museumin kokoelmissa oleva vaaleansininen fajanssiplaketti kuului Egyptissä faarao Amenofis III:lle ja hänen kuninkaalliselle puolisolleen Tiille. Plaketti osoitti papyruskääröille kirjoitetun kirjan omistusta. 

Naantalin luostarin munkkien ja nunnien sinetit 1400-1500 -luvuilta ovat kotimaista alan esihistoriaa. Keskiajalla kirjat ja asiakirjat kirjoitettiin luostareiden kammioissa käsin. Sinettien nauhoista näkee, että ne ovat olleet kirjoituksiin kiinnitettyinä. 

Exlibriksen käyttötarkoitus

Exlibrikset on tehty osoittamaan kirjan omistusta. Lainattu kirja löytää näin helpommin takaisin oikean omistajan hyllyyn.

Noin 1450-1470, 140 x 210.

Tunnetuimpiin keskiaikaiseen exlibriksiin kuuluu baijerilaisen kappalaisen, Johannes "Igler" Knabensbergin käsin värittämä puupiirros. Latinankielinen lause: Joka tämän varastaa, sitä siili suutelee.

1926, 64 x 54

Nobelkirjailijamme Frans Emil Sillanpää on samaa ajatusta soveltanut harakanvarpaisella käsialalla.

1992, 55 x 44

Aku Ankan Sudenpentujen Superkäsikirjan yhdessä exlibriksessä pn samankaltainen idea. Merkin tekijää ei tiedetä, omistaja on kuvitteellinen.