Kysymyksiä

Mikä exlibris on?
Se on kirjanomistajamerkki. Käsitteenä sana kirjoitetaan yhteen (exlibris), merkissä erikseen: Ex libris tai Ex Libris. Kirjanmerkki on erilainen; se laitetaan teoksen väliin, kun lukeminen keskeytetään.

Kuka voi hankkia exlibriksen?
Jokainen elävä henkilö tai yhteisö (yritys, yhdistys, seura, kerho tms.), jolla on kirjoja.

Mitä tarkoittaa In memoriam –merkintä?
Se on edesmenneen henkilön muistoa kunnioittava exlibris, johon voi merkitä myös hänen synnyin- ja kuolinvuotensa. Tämä merkki kiinnitetään niihin kirjoihin, jotka suvun perinnönjaossa saavat uuden omistajan.

Miksi exlibris hankitaan?
Entisinä aikoina merkki kirjassa muistutti, että lainattu teos on palautettava oikeaan kotiin. Nykyisin se on enemmän omistajan rakkaudenosoitus kirjallisuudelle ja niille elämyksille, joita lukeminen on hänelle tuottanut. Samalla exlibris korostaa pienoistaiteen merkitystä elämän rikastuttajana.

Voiko exlibriksen antaa lahjaksi?
Kyllä, mutta siinä on riskinsä. Lahjan antaja ei välttämättä tiedä, mikä aihe sen saajaa parhaiten kiehtoo. Jos tämän haluaa välttää, kannattaa antaa lahjakirja, joka oikeuttaa merkin tilaamiseen. Näin hän pääsee itse keskustelemaan taiteilijan kanssa ja hyväksymään luonnoksen.

Onko symboliikka välttämätön?
Ei, vaikka siihen kannattaa pyrkiä, sillä se on olennainen osa harrastusta. Abstraktinen kuvakin kertoo modernin taiteen arvostuksesta. Hyvään exlibrikseen liittyy tarina, joka kuvaa omistajansa elämän arvoja.

Kuinka kallista teettäminen on?
Jos sen osaa itse tehdä, säästää taiteilijapalkkion, joka vaihtelee 50-1000 euroon riippuen tekijästä ja valmistustavasta. Kaikki tekotavat ovat mahdollisia, esimerkiksi tussityö on kaiverrettua laattaa edullisempi.

Mistä taiteilijan löytää?
Tärkeintä on, että taiteilijan tyyli vastaa omaa mieltymystä. Työt taideteoksina puhuvat puolestaan, niihin voi tutustua yhdistyksen www-sivuilla, näyttelyissä ja lehdessämme. Yhdistykseen kuuluu noin 70 taiteilijaa, jotka vastaanottavat tilaustöitä.

Mikä on originaali?
Alkuperäistyönä esimerkiksi piirros on originaali, joka monennetaan exlibrikseksi valokopioimalla, scannaten tulostamalla tai painattamalla. Jos yksin painattaa, maksaa laskunkin yksin. Tutustu yhteispainatukseemme!

Miten paljon kannattaa tilata?
Grafiikassa vedoksia saa pienen nipun (30-100 kpl), sillä laatta ei kestä suuria määriä, vaikka materiaalierojakin on. Originaali ja vedos sopii tauluksi kotikirjaston seinälle, mutta käyttökappaleet kannattaa painattaa kirjaan liimattavaksi. Ensimmäinen kappale on se joka maksaa, lopuissa on vain paperin hintaa. Painosmäärän pienentäminen ei juuri säästöä tuota. Oman kirjaston tarpeen lisäksi kannattaa varata riittävästi merkkejä myös vaihtoa varten.

Mihin merkki kiinnitetään?
Alan oppaissa annetaan ohjeeksi kirjan etusisäkannen vasen ylänurkka. Suositus on ajalta, jolloin kirjoissa ei ollut irtonaista paperikantta, jonka läpän alle merkki nyt jää piiloon. Exlibris on kirjan kaunistus, siksi näissä kirjoissa oikea ylänurkka on parempi paikka.

Mikä on hyvä liima?
Konservoinnin ammattilaiset suosittavat vanhan ajan paperiliisteriä ainoana oikeana kiinnitystapana, mutta käytännössä useimmat luottavat kunnon paperiliimaan puikoissa. 
Kirjapainot voivat suositella tarroja kätevinä, mutta kokemus on osoittanut, että vuosien saatossa moni merkki ja kirjakin menee pilalle liiman muuttuessa ruskeaksi mönjäksi.

Kenen kanssa voi vaihtaa?
Jäsenluettelossa on merkinnät jäsenistä, jotka vaihtavat exlibriksiä. Vaihto on helppo käynnistää, kun ensin hankkii oman merkin. Moni tekee ainoalla merkillään sen virheen, että vaihtaa merkin kerrallaan eikä halua kaksoiskappaleita. Kannattaa ehdottaa heti 3-5 exlibriksen vaihtamista; yksi omaan kokoelmaan ja loput vaihtareiksi. Mitä laajempi vaihtokansio – sitä tehokkaampi merkkien karttuminen!

Onko exlibriksillä arvoa?
On – ja korkea, mutta vain eettisessä mielessä. Ala on ylpeä siitä, että se on ainoana maailmanlaajuisena keräilymuotona oravannahkakulttuurissa eli kokoelmat karttuvat pääasiassa vaihtamalla. 

Eikö yksi merkki riitä?
Kyllä, useimmille. Toisaalta merkki kuvaa sen tekohetkellä omistajansa elämän arvoja, jotka vuosien saatossa muuttuvat: Musiikin ystävä 15-vuotiaana heavy rock diggarina voi jo 40-vuotiaana olla tangomarkkinoilla ja 60-vuotiaana klassisen musiikin konserteissa. Erikoistuminenkin näkyy; kaunokirjallisuus ansaitsee oman exlibriksen, elämäkerrat toisen ja tietokirjallisuus kolmannen...

Mikä on oikea koko?
Sitä ei ole määritelty. Pienin yhdistyksen kokoelmassa oleva merkki on 10 sentin kolikon kokoinen, suurin on A4-arkin koossa, useimmiten tulitikkuaskia suurempi mutta pelikorttia pienempi. Merkkien koko on ollut kasvussa, mutta pokkarikirjojen suosion myötä raja tulee pian vastaan.
Selvästi enemmän on pysty- kuin vaaka-asentoisia exlibriksiä. Painoteknisistä syistä merkit ovat pääasiassa suorakaiteisia; pyöreät, monikulmaiset, preeglatut tms. muodot ovat harvinaisempia, koska niiden valmistus on erikoistyövälinein kalliimpaa. 

Pitääkö merkissä olla kuva?
Ei, tosin useimmiten on. Exlibris voi olla myös kalligrafinen.

Minkälainen on hyvä exlibris?
Sellainen merkki, josta omistaja pitää. Hyvässä harrastuksessa on suosituksia, ei velvoittavia määräyksiä tai kieltoja. Taiteilijan luovuudelle on annettu pienessä koossa runsaasti tilaa, viisaaseen harkintaan kannattaa luottaa.

Vilho Askola (1906-1994) 1947, 37 x 60
Erik Bruun (s. 1926) 2000, 88 x 46
Emil Cedercreutz (1879-1949) 1916, 82 x 90
Alf Danning (1893-1953) 1947, 80 x 56
Eric O.W. Ehrström (1881-1934) 1911, 67 x 61
Olof Eriksson (1911-1987) 1961, 69 x 47